Eilen oli jotenkin raskas ilta. Ex-ihastukseni julkaisi uuden videon netissä ja menin tyhmyyttäni katsomaan sen. Kaikki ne vanhat tunteet vyöryivät ylitseni kuin hyökyaalto. Kaikki ne tunteet, jotka luulin jo käsitteelleni ja haudanneeni, ne tunteet joita luulin, ettei minulla enää ole häntä kohtaan.

Mulla oli koko illan sen videon katselun jälkeen haikea ja melankolinen, surullinen olo. Se meidän "suhde" (siis ihmissuhde, jossa kaksi ihmistä keskustelee toisilleen, ei siis parisuhde tms.) oli niin epämääräinen, kun ei tiennyt oliko toisella mitään tunteita mua kohtaan vai ei.

Oli epämääräistä pientä flirttiä ilmassa, ehkä pientä jännitettä, mutta ei mitään selvää ja välillä ei sitä pientäkään flirttiä. Mulla ainakin oli tunteita häntä kohtaan, mutta en usko, että hänellä oli mua kohtaan vai miksi hän muuten olisi käyttäytynyt noin?

Mua suoraan sanottuna v*tuttaa, että edelleen jollain tavalla hän saa mussa aikaan näinkin voimakkaan tunnereaktion. Mä en varmasti aiheuttaisi samaa hänessä. Välillä tuntuu niin epäreilulta, etten koskaan ole saanut kokea molemminpuolista ihastusta.

Joko mä olen ollut ihastunut ja toinen ei ole kiinnostunut musta tai sitten (harvoin) joku kiinnostuu musta, johon en itse tunne mitään vetoa. Mutta tällaista tämä mun elämä on. Jos olisin syntynyt aseksuaaliksi aromantikoksi, en joutuisi aina tällaisille ajeluille tunteiden vuoristoradalla kun jälleen kerran ihastun yksipuolisesti.

PS. Mulla tuli kyllä jo parempi mieli, kun sain purettua näitä mun fiiliksiä tähän blogiin ja nautittuani kuvassa näkyvän herkkuannoksen Häagen-Dazsin suolakinuskijäätelöä vadelmien kera.

Oli muuten ihan mielettömän hyvää ja tuo suolainen kinuskikastike toi mieleen sukulaistätini kotitekoisen kinuskikastikkeen. Vahva suositus tälle jätskille.