Vappu lähestyy, mutta ei ole kovin vappuinen fiilis mulla. Multa murtui polvilumpio tuossa pääsiäisenä ja siitä on siis alle kuukausi aikaa enkä ole vielä kovinkaan hyvin toipunut.

 

Pähkinänkuoressa tapahtuneet:

Multa meni polvi sijoiltaan 30.10.2023, se parani suht mukavasti tai ainakin niin luulin ja rasitin polvea liikaa. Sitten se meni uudestaan sijoiltaan 16.12.2023 kun olin nousemassa tuolilta ja putosin lattialle, murtumasuspekti muttei otettu TT:tä. Meni vielä kolmannen kerran sijoiltaan olikohan noin viikon päästä tuosta, mutta pääsin keppien avulla sänkyyn.

Tammikuussa polvi taas temppuili ja pieniä notkahduksia kävi useampikin, muttei mitään isompaa. Pikku hiljaa polvi alkoi toipua ja pystyin jopa liikkumaan avustettuna pyörätuolilla julkisilla paikoilla.

 

Pääsiäisenä reissu mummon luo Tampereelle, alkuillasta noustessani vessanpytyltä polvi meni sijoiltaan ja todella erinomaisen ensihoidon jälkeen lähdettiin vanhempien kanssa kohti Helsinkiä ja päivystystä.

Päivystyksessä meni koko yö, otettiin röntgen ja TT, joissa nähtiin sekä vanha että uusi polvilumpion murtuma. Ei leikata, konservatiivinen hoitolinja ja kotiutus. Polvi sidottuna ja pyörätuolin ja vanhempien avustuksella pääsin juuri ja juuri omaan sänkyyni lepäämään sinä yönä (tai no, oikeastaan aamulla).

 

Nyt ollaan siinä pisteessä että pystyn menemään sängyn ja vessan väliä keppien avulla. Polvessa välillä särkyä, mutta pikkuisen parempaan päin on jo menossa, mutta itsenäinen liikkuminen ja esim. rappusten nousu vain kaukainen unelma.

 

Saa nähdä kuinka kauan kestää että toivun tästä samaan pisteeseen kuin missä olin ennen pääsiäistä ja tuleeko taas takapakkia. Tuntuu välillä, että mennään kaksi askelta taaksepäin ja yksi eteenpäin sitten lopulta.