Herra Z oli tuutorini eräällä kursilla vuosia sitten. Muistan kun ekan kerran näin hänet ja ajattelin, että onpa hänellä kauniit silmät ja toki pidin häntä muutenkin puoleensavetävänä, mutten ollut ihastunut häneen.

Päädyin sitten jossain vaiheessa tuon kurssin jo päätyttyä googlailemaan häntä ja löysin hänen netissä pitämänsä julkisen päiväkirjan, jossa hän puhui jostain heränneistä salaisista tunteista tms ja mulle tuli heti fiilis, että hän yritti tulla ulos kaapista.

Päädyin sitten irkkaamaan hänen kanssaan ja en tiedä, mikä muhun iski, mutta kysyin ihan suoraan, että oliko hän homo. Hän vastasi kieltävästi ja ihmetteli, että mistä olin saanut sellaisen vaikutelman.

Tunsin oloni aivan mielettömän noloksi ja tärisin kuin säikähtänyt pieni orava. Mua hävetti ihan mielettömästi ja pelkäsin, että olin tehnyt jotain peruuttamatonta ja loukannut anteeksiantamattomasti hänen tunteitaan.

No joitakin vuosia myöhemmin tiemme ristesivät taas, kun törmäsimme eräällä deittisivustolla. Hän taisi olla se, joka laittoi ensimmäisen viestin. No päädyttiin sitten juttelemaan kaikenlaista ja mulla oli vähän ristiriitaiset fiilikset tästä tuon edellämainitun takia mutta toki edelleen pidin häntä puoleensavetävänä.

No jossain vaiheessa hän kysyi, että olisinko halukas tulemaan halimaan hänen kanssaan hänen kämpilleen. Olin heti, että en. Mutta jälkiviisaana voin sanoa, että tuo taisi olla eka ja vika kerta kun fiksu, kiva ja hyvännäköinen tyyppi ehdottaa mulle tollaista.

Olen välillä yksinäisinä öinä miettinyt, että olisiko sittenkin pitänyt sanoa kyllä? Olisimmeko kenties päätyneet tekemään muutakin kuin halailemaan? Olisiko molemminpuolinen attraktio kääntynyt lopulta ihastukseksi ja kenties rakkaudeksi?

Tätä en saa koskaan tietää, mutta toivon, että jonain päivänä saisin uuden mahdollisuuden jonkun yhtä hyvän tyypin kanssa kuin Herra Z oli.