No niin, tänään on Marian arkielämää-blogin yksivuotissyntymäpäivä. Olin jo pidemmän aikaa miettinyt blogin perustamista, ennen kuin lopulta sain tämän perustettua. Mietin pitkään sopivaa blogialustaa ja lopulta päädyin Vuodatukseen ja en ole ollut pettynyt, tosin vähän surettaa, etten pysty upottamaan blogipostauksiini Youtube-videoita.

Tämän kuluneen vuoden aikana on kerennyt tapahtua paljon. Vaarini kuoli, jouduin ensimmäistä kertaa juurihoitoon, pääsin opiskelemaan tähän nykyiseen työhön johtavaan koulutukseen ja sain rankan burnoutin lokakuussa, josta toipuminen vei oman aikansa. Tuttavilleni sattui talvipyöräillessä pahat onnettomuudet. Nämä tulivat mulla mieleen ensimmäisinä ja varmasti kaikenlaista muuta pienempääkin, mutta merkittävää, on tapahtunut.

Tuntuu, että olen tullut jotenkin sinuiksi tämän sinkkuna olemisen kanssa tämän syksyn aikana enkä enää kaipaile aktiivisesti parisuhdetta tai poikaystävää, vaikkei mulla mitään sitä vastaan ole, että sellaisen joskus löytäisin.

En ole enää Tinderissä enkä missään muussaakaan deittipalvelussa enkä enää koe, että olisi tarvetta sellaisille enkä oikein usko, että sieltä löytäisin mun tyylisiä ihmisiä. Elämäni isoimmat ihastukset olen aina kohdannut tosi elämässä, en netissä.

Ja olen huomannut, että vain Hän tuntui mulle täysin oikealta ja muut eivät vain vedä vertoja Hänelle, joten miksi tyytyisin vähempään jos en saa sitä, joka olisi mulle se unelmien mies? Mieluummin olen silloin yksin.