Välillä illat ja yöt tuntuvat raskailta, kun uni ei tule. Kaipaan niin paljon Häntä. Haluaisin silittää Hänen hiuksiaan ja kasvojaan, tuntea Hänen kehonsa vasten omaani, halailla Häntä. Suudella Häntä. En tiedä pääsenkö koskaan Hänen ylitseen.

Nyt korona-aikana, kun ei oikein voi tutustua uusiin ihmisiin irl, huomaan pyöriväni vanhoissa muistoissa mielessäni ja kaipaus käy välillä sietämättömäksi. Haluaisin jonkun yhtä ihanan kuin Hän oli, jonkun jolla olisi samanlaiset enkelikiharat ja kauniit silmät. Sellaisen, jonka syliin voisi käpertyä ja tuntea kun hän kietoo kätensä ympärilleni, suojellakseen minua kylmältä maailmalta.

En ymmärrä miten voin kaivata näin valtavasti omaa poikaystävää, vaikken ole koskaan seurustellut. Silti tunnen niin vahvasti, että haluaisin jonkun juuri oikeanlaisen miehen viereeni.