Katsoin tänä aamuna James Spaderin Crash-leffan ja en voi sanoa muuta kuin että olin hyvin pettynyt tähän kovasti hehkutettuun ja Cannesissa palkittuun elokuvaan.

 

James Ballard (James Spader) ja hänen vaimonsa Catherine (Deborah Unger) elävät avoimessa suhteessa ja harrastavat irtosuhteita melkein kenen kanssa tahansa, mutta eivät saa tarpeeksi seksuaalista tyydytystä näistä kohtaamisista kunnes eräänä päivänä James ajaa kolarin Tri Helen Remingtonin (Holly Hunter) kanssa ja löytää hänen kauttaan autokolareista kiksejä saavia ihmisiä ja innostuu itsekin tästä vaimonsa kanssa. Helenin ystävä Vaughan (Elias Koteas) selittää autokolareista kiksejä saamisen idean elokuvassa, jotenkin sillä tavalla, että siinä ihminen ja kone yhtyvät ja muuttuvat yhdeksi ja tämä on evoluutiota.

 

Elokuva alkaa pehmopornopätkällä, jossa Catherine keikistelee lentokonetta vasten samalla kun joku tuntematon mies pussailee hänen takapuoltaan. Tämä erittäin korni pehmopornopätkä kuvaa valitettavan hyvin minkälainen tämä elokuva tulee olemaan.

Tämä elokuva ei ole muuta kuin kokoelma erittäin huonoja pehmopornokohtauksia, jotka on erittäin huonolla juonella yhteen liimattu 1 tunnin ja 36 minuutin elokuvaksi.

 

Kaikki elokuvan päähahmot olivat kyltymättömiä, seksihulluja biseksuaaleja, joka vaikuttaa nykypäivänä erittäin typerältä ja ennakkoluuloiselta suhtautumiselta biseksuaalisuuteen. Menisikö sellainen elokuva läpi, jossa esim. homoseksuaalille kelpaa kuka tahansa samaa sukupuolta oleva tai heteroseksuaalille kelpaa kuka tahansa vastakkaista sukupuolta oleva? Eikö?

Miksi sitten tällainen karmea, bifobinen roska on palkittu Cannesissa? En voi käsittää.

Myös autokolareista kiksejä saaminen ihmetytti aika paljon ja alkoi hirvittää, että oikeastiko tuollaisia ihmisiä ajelee liikenteessä?

Tämä elokuva oli kyllä James Spaderin uran pohjanoteeraus ja en suosittele tätä elokuvaa kellekään.