maanantai, 17. kesäkuu 2024

Tylsämieli

Musta tuntuu välillä niin hirveän tylsistyneeltä. Vaikka olen puhelimella ja selaan somea ja katson videoita ja kuuntelen musiikkia ja välillä myös pelaan lempipelejäni, silti en jaksa tehdä noita loputtomasti.

En pääse ulos ovesta edes pyörätuolilla, koska polveni on superherkkä ja vasta toipumassa. Ajattelen usein Häntä ja muitakin ihmisiä, joita elämässäni olen tuntenut ja joihin on katkennut välit.

Tuntuu, etten keksi mitään järkevää tekemistä ja vellon vain menneessä. Olen jollain tavalla turhautunut enkä tiedä mitä tekisin.

Tylsyys kuulemma ruokkii luovuutta, mutta voiko olla myös liian tylsää?

maanantai, 3. kesäkuu 2024

Polvipäivitys

Ajattelin nyt taas tehdä pienen polvea koskevan päivityksen. Multa meni (taas) sijoiltaan polvilumpio tuossa 21.05.2024 kun kokeilin invamopoa ja olen sen jälkeen ollut lähinnä sängyssä ja selannut puhelinta.

 

Ei tule liikuttua kuin vessan ja sängyn väliä, koska pyörätuolissakin liikkuminen tuntuu pahalta, kuin olisi joku irtoluun/rustonpala, joka liikkuu tuolla polvessa kun istuu pyörätuolissa ja tuntuu muutenkin tosi epämukavalta polvessa silloin.

 

Tiedän vanhasta kokemuksesta, että menee vähän yli kuukausi että voin taas liikkua pyörätuolissa "ihmisten ilmoilla" ilman, että se tuntuu aivan kamalalta polvessa.

 

Tämä polvi pitäisi leikata, koska tuntuu ettei tästä toipumisesta tule yhtään mitään, mutta Peijaksessa sanoivat etteivät leikkaa ellen saavuta heidän asettamaansa painotavoitetta. Pitäisi siis saada laihdutettua about 55 kg ja ei rehellisesti sanottuna yhtään kiinnostaisi.

 

Olen tällä hetkellä muuten täysin tyytyväinen itseeni ja omaan kehooni ja pidän kehoani kauniina, mitä en tehnyt silloin kun painoin vähemmän ja en jaksaisi alkaa millekään kitukuurille.

 

Olen varannut ajan lääkärille, jotta voisimme keskustella noista uusista laihdutuslääkkeistä ja pohtia niiden hyöty- ja haittavaikutuksia.

 

Mutta koen tämän myös eräänlaisena kiristyksenä Peijaksen puolelta, tosin ymmärrän että pienemmässä painossa on vähemmän riskejä, mutta miksi niin hirveän alhainen tavoite annettu minulle? Tuntuu epäreilulta.

maanantai, 6. toukokuu 2024

Non-binary haircuts

Etsiessäni uusia hiustyylejä, törmäsin vanhaan Emma D'Arcyn kuvaan, jonka olin tallentanut omalle koneelleni jostain Iltalehden(?) artikkelista.

Hänellä oli niin coolin näköinen tukka, että päätin mennä tsekkaamaan hänen Instagramminsa ja huomasin, että hän oli muunsukupuolinen ja hänellä tosiaan on todella mageita hiustyylejä ollut.

Tästä inspiroituneena päätin googlaa "non binary haircuts" ja nyt alkoi lyyti kirjoittamaan. Löytyi tosi magean näköisiä hiustyylejä ja iski valinnanvaikeus, että millaista hiustyyliä haluaisin itse kokeilla.

Tässä on nää mun top-3 non-binääristä hiustyyliä, jotka iski kuin tuhat volttia (tiedän kyllä ettei hiuksilla ole sukupuolta, mutta tuolla hakusanalla kuitenkin löytyi hyvän näköisiä hiustyylejä):

sheivattu_tukka.jpg

Kiva yhdistelmä sheivattua ja vähän pidempää tukkaa. Näyttää coolilta.

kiva_tukka.jpg

Tää on kivan rento ja tulee vähän poikamaiset fiilikset ja ehkä Terminator 2-vibat. Tykkään tosi paljon.

emmadarcy_cooltukka.jpg

Tää on Emma D'Arcyn aiempi hiustyyli. Näyttää mielestäni erittäin hyvältä.

 

Mulla on nyt itsellä vähän sellainen epämääräinen ylikasvanut lyhyt tukka, joka ei mielestäni näytä kauhean hyvältä, mutta on ihan siedettävä. Se on joistain kohdista edelleen aika lyhyt ja toisista pidempi ja ärsyttää kun se osittain peittää korvat muttei fiksun näköisesti vaan sillai et joku pitkä haituva roikkuu ja peittää osan korvasta ja loput on paljon lyhyempiä.

Eli aika painajainen kasvattaa tää pois, varsinkin kun haluaisin itseasiassa pitää lyhyen tukan, mutta tästä ei vielä saa leikattua mitään kivan näköistä mallia.

perjantai, 3. toukokuu 2024

Lydialle

All the things you said to me
I was so obsessed
You were always talking, talking
God, I did my best

Heaven is cold
Without any soul
It's hard to believe
I was so in love with you

torstai, 25. huhtikuu 2024

Ei ole vappufiilistä mulla

Vappu lähestyy, mutta ei ole kovin vappuinen fiilis mulla. Multa murtui polvilumpio tuossa pääsiäisenä ja siitä on siis alle kuukausi aikaa enkä ole vielä kovinkaan hyvin toipunut.

 

Pähkinänkuoressa tapahtuneet:

Multa meni polvi sijoiltaan 30.10.2023, se parani suht mukavasti tai ainakin niin luulin ja rasitin polvea liikaa. Sitten se meni uudestaan sijoiltaan 16.12.2023 kun olin nousemassa tuolilta ja putosin lattialle, murtumasuspekti muttei otettu TT:tä. Meni vielä kolmannen kerran sijoiltaan olikohan noin viikon päästä tuosta, mutta pääsin keppien avulla sänkyyn.

Tammikuussa polvi taas temppuili ja pieniä notkahduksia kävi useampikin, muttei mitään isompaa. Pikku hiljaa polvi alkoi toipua ja pystyin jopa liikkumaan avustettuna pyörätuolilla julkisilla paikoilla.

 

Pääsiäisenä reissu mummon luo Tampereelle, alkuillasta noustessani vessanpytyltä polvi meni sijoiltaan ja todella erinomaisen ensihoidon jälkeen lähdettiin vanhempien kanssa kohti Helsinkiä ja päivystystä.

Päivystyksessä meni koko yö, otettiin röntgen ja TT, joissa nähtiin sekä vanha että uusi polvilumpion murtuma. Ei leikata, konservatiivinen hoitolinja ja kotiutus. Polvi sidottuna ja pyörätuolin ja vanhempien avustuksella pääsin juuri ja juuri omaan sänkyyni lepäämään sinä yönä (tai no, oikeastaan aamulla).

 

Nyt ollaan siinä pisteessä että pystyn menemään sängyn ja vessan väliä keppien avulla. Polvessa välillä särkyä, mutta pikkuisen parempaan päin on jo menossa, mutta itsenäinen liikkuminen ja esim. rappusten nousu vain kaukainen unelma.

 

Saa nähdä kuinka kauan kestää että toivun tästä samaan pisteeseen kuin missä olin ennen pääsiäistä ja tuleeko taas takapakkia. Tuntuu välillä, että mennään kaksi askelta taaksepäin ja yksi eteenpäin sitten lopulta.