Olen usein miettinyt E:tä ja kuinka edelleen kaipaan Häntä. Tiedän, että E ei ollut kiinnostunut musta samalla tavalla kuin itse olin Hänestä, mutta usein huomaan miettiväni "entä jos....?"
Itse koen, että E olisi ollut täydellinen aviomies mulle ja eihän se nyt niin nökönuukaa olisi, jos oltaisiin menty naimisiin vähän "Ensitreffit alttarilla"-tyyliin.
Tosiaan, emme koskaan käyneet edes kahvilla vaan aina tapasimme peli-illoissa.
Edelleen koen, etten ole kohdannut toista yhtä älykästä, sivistynyttä, miellyttävää ja yhtä hyvännäköistä miestä kuin E.
E olisi ollut täydellinen isä meidän lapsille, tunnen sen sydämessäni ja harmittaa, ettei E ymmärtänyt kuinka hyvin sopisimme yhteen.