Nuorempana ajattelin, etten koskaan voisi ihastua tai edes tuntea vetoa itseäni lyhyempiin miehiin. Muutama itseäni lyhyempi mies oli joskus ollut ihastunut minuun. En tuntenut heihin mitään vetoa ja ajattelin, että se johtui heidän pituudestaan.

Kuvittelin, että tottakai miehen pitää olla vähintään samanpituinen kuin minä, että voisin rakastua tai edes tuntea vetoa häneen. Toisin kävi.

Olin kerran asioimassa eräässä elektroniikkaa myyvässä liikkeessä ja siellä minua tuli palvelemaan miellyttävän, asiallisen ja fiksun tuntuinen myyjä. Hän oli selvästi minua lyhyempi, mutta heti kun näin hänet ajattelin, että onpa hän hyvännäköinen.

Silloin tajusin, ettei se koskaan ollut kiinni miehen pituudesta, etten tuntenut häneen vetoa vaan ihan muista asioista. Persoonasta ja ulkonäöstä se oikeasti oli kiinni. Nämä lyhyemmät miehet, joihin en tuntenut mitään vetoa, olivat mielestäni myös erittäin tylsiä ja en pitänyt heidän ulkonäköään puoleensavetävänä.

Se on niin jännä, kun luulee, että tietää mistä tykkää ja sitten tuleekin joku, joka on just täydellinen sellaisena kuin on ja ei vastaa yhtään niitä omia ennakkoihanteita. Onko teille koskaan käynyt näin, rakkaat lukijat?