Käväisin tänään tuolla Didrichsenin taidemuseossa sukulaisten kanssa katsomassa Tove Janssonin harvoin nähtyjä teoksia sekä Didrichsenin pysyvää näyttelyä. Oli ihan hienoja teoksia, vaikken olekaan mikään taiteen "connoisseur" enkä osaa niitä teoksia sen syvemmin analysoida. Harmittaa myös, että unohdin kännyn kotiin, joten en saanut otettua mitään yleiskuvaa näyttelyn teoksista.

Pari taulua tosin kiinnitti oman huomioni. Toisessa oli asetelma, jossa oli käytetty voimakkaita sinisen sävyjä ja toinen oli abstraktiteos, jossa oli tulipunaista, sähkösinistä ja myös muita voimakkaita värejä. Ne olivat jotenkin todella hienoja. Sitten mieleen jäi myös mm. kultainen tukaani, joka kuului Didrichsenin kokoelmiin ja oli aivan ihastuttava. Oli ihan mukavaa vaihtelua käydä pitkästä aikaa taidenäyttelyssä, koska korona-aikana nuo on tullut kierrettyä kaukaa tartunariskin takia.

Oli mielenkiintoista oppia tuossa näyttelyssä myös Tove Janssonin elämästä. En tiennytkään, että Toven isä kannatti Hitleriä ja inhosi juutalaisia ja he ajautuivat tästä syystä välirikkoon. Tove oli myös tehnyt hyviä pilakuvia Hitleristä ja Stalinista ja nautti kuulemma kovasti niiden piirtämisestä.

Nyt illalla tuli käytyä kävelyllä, kun ajattelin, että tuolla voisi olla viileämpää kuin päivällä, mutta mitä vielä. Tuolla ulkona oli aivan pakahduttavan lämmin ja en kovin pitkää lenkkiä jaksanut tehdä, mutta mielestäni lyhytkin lenkki on parempi kuin ei lenkkiä lainkaan. Tavoitteena on toki kunnonkohotus ja painonpudotus, mutta onhan se mukavaa nauttia myös kesäisistä maisemista.

Rehellisesti sanottuna, kaipaan jo vähän alkusyksyä, kun ei ole vielä liian kylmä ja illat alkavat tunnelmallisesti jo vähän pimentyä. Toki syksyn saapuminen tarkoittaa myös opiskelujen alkamista ja aikaisia aamuherätyksiä, joten sinänsä olen ihan tyytyväinen, että on vielä heinäkuu, tosin voisi olla vähän viileämpää.