Kaipaan romanttista läheisyyttä välillä ihan hirveästi. En ymmärrä, miten voi kaivata niin paljon sellaista, mitä ei ole koskaan elämässään kokenut. Mutta minä kaipaan sitä. Aina kun ihastun, minussa herää pieni toivo, että tällä kertaa, ehkä tällä kertaa saan kokea viimeinkin romanttisen rakkauden ja läheisyyden ihanan miehen kanssa. Mutta näin ei ole koskaan tapahtunut.

Jotkut ihmiset kaipaavat seksiä, mutta itse kaipaan eniten nimenomaan romanttista läheisyyttä. Halailua, pusuja, pitkiä suudelmia, kosketusta. En tiedä uskonko enää siihen, että koskaan löytäisin ketään miestä täyttämään romanttisen läheisyyden kaipuuni, mutta en ole vielä valmis antamaan periksi.

Pieni ja heikko toivon kipinä elää edelleen minussa, vaikka monesti tuntuu että turhaan ja että elämäni olisi paljon helpompaa, jos olisin syntynyt aseksuaaliksi aromantikoksi.