Päätin mennä eilen illalla uudestaan lukemaan Hänen blogistaan sen rakkausrunon, kun en muistanut tarkasti miten se meni ja mielestäni se oli niin kaunis. En yleensä lue Hänen blogiaan kovin perusteellisesti, koska Hänen postauksensa ovat usein kovin pitkiä ja poliittisia, joten silmäilen ne nopeasti läpi ja selaan löytyykö mitään mua kiinnostavaa.

Ja tosiaan olin siis myös silmäillyt sen rakkausrunonkin nopeasti läpi aiemmin, koska menin siitä vähän upset. No etsin sitten sen rakkausrunon Hänen blogistaan ja se oli itseasiassa lainattu ja koostettu useammasta teoksesta ja silmäkulmani kostuivat kun skrollasin postauksen alkuun.

Hänellä ei ollut toista naista, vaan Hän toivoi, että joku jonain päivänä tuntisi samoin Häntä kohtaan kuin niissä lainauksissa oli kuvattu. Mulla alkoi valua kyyneleet, kun tajusin kuinka karkean virheen olin tehnyt.

Sillä hetkellä kun Hän oli haavoittuvimmillaan ja tarvitsi eniten rakkautta, niin minä hylkäsin mielessäni Hänet, vaikka olin sanonutkin, että rakastan Häntä täällä blogissani. Tunsin valtavaa häpeää, kuinka saatoin olla niin äkkipikainen?

Toivon, että Hän ymmärtää sydämessään, että kyllä tällä maapallolla on ainakin yksi ihminen, joka on tuntenut Häntä kohtaan noin voimakkaita tunteita ja tuntee edelleen ja se olen minä. Rakastan sua, E. Nyt ja aina.